Miksi ette approksimoinnin jälkeen tarkastele ionisaatioprosenttia? Vaikka tässä se nyt onkin selvästi alle 5% niin eikös sekin kuulu tehtävään jos approksimointia käyttää?
Koska tällöin NaOH on neutraloinut täysin kaiken etikkahappoliuoksen ja liuoksessa ei ole enää kuin asetaatti-ioneita vettä ja liuennutta natriumia. Etikkahappoa ei siis ole ollenkaan ja tämä tarkoittaa, että puskurikapasiteetti on menetetty. Pienikin natriumhydroksidin lisäys ko. liuokseen nostaa sen pH:ta hurjasti.
Mainitsemasi liuos olisi puskuriliuos jos suhteet olisivat esimerkiksi 0.1M etikkahappoa ja 0.05M natriumhydroksidia. koska tällöin liuoksella on kapasiteettia PUSKUROIDA sekä hapon lisäämistä liuokseen, että emäksen lisäystä liuokseen ilman että pH nousee tai laskee merkitsevästi.
Eli siis lyhyesti:
Puskuriliuokseen aina heikkoa happoa ja puolet sen määrästä vahvaa emästä.
TAI
heikkoa happoa ja sama määrä sen suolaa.
Nämä toimivat myös heikolla emäksellä + vahvalla hapolla ja heikolla emäksellä ja sen vastaavalla suolalla.
Erään yksiarvoisen hapon pKa määritettiin happo-emästitrauksella. 40 ml näyte hapon vesiliuosta, jonka konsentraatio oli 0,20 M, titrattiin 1 M NaOH-liuoksella. Liuoksen pH titrauksen ekvivalenttipisteessä oli 8,50. Mikä on kyseisen hapon pKa? (t = 25 °C). Miten tämä ratkaistaan? Titrauksen puolivälissä pH = pKa, mutta miten puolivälin pH saadaan laskettua? Vai mietinkö ratkaisua väärää kautta..
Hei, miksi liuokseen voidaan lisätä suuri määrä asetaatti-ioneja, eikä tasapainoreaktio lähde painottumaan vahvasti lähtöaineiden puoleen? Eli miksi liuokseen siis voi lisätä asetaatti-ioneja, niiden muuttumatta etikkahapoksi?
Miksi ette approksimoinnin jälkeen tarkastele ionisaatioprosenttia? Vaikka tässä se nyt onkin selvästi alle 5% niin eikös sekin kuulu tehtävään jos approksimointia käyttää?
Miksi tälläinen liuos ei ole puskuriliuos: Sekoitetaan yhtä suuret tilavuuden 0,1 M etikkahappoliuosta ja 0,1 M NaOH liuosta?
Koska pitää olla joko vahva emäs tai vahva happo. I
Koska tällöin NaOH on neutraloinut täysin kaiken etikkahappoliuoksen ja liuoksessa ei ole enää kuin asetaatti-ioneita vettä ja liuennutta natriumia. Etikkahappoa ei siis ole ollenkaan ja tämä tarkoittaa, että puskurikapasiteetti on menetetty. Pienikin natriumhydroksidin lisäys ko. liuokseen nostaa sen pH:ta hurjasti.
Mainitsemasi liuos olisi puskuriliuos jos suhteet olisivat esimerkiksi 0.1M etikkahappoa ja 0.05M natriumhydroksidia. koska tällöin liuoksella on kapasiteettia PUSKUROIDA sekä hapon lisäämistä liuokseen, että emäksen lisäystä liuokseen ilman että pH nousee tai laskee merkitsevästi.
Eli siis lyhyesti:
Puskuriliuokseen aina heikkoa happoa ja puolet sen määrästä vahvaa emästä.
TAI
heikkoa happoa ja sama määrä sen suolaa.
Nämä toimivat myös heikolla emäksellä + vahvalla hapolla ja heikolla emäksellä ja sen vastaavalla suolalla.
Erään yksiarvoisen hapon pKa määritettiin happo-emästitrauksella. 40 ml näyte hapon vesiliuosta, jonka konsentraatio oli 0,20 M, titrattiin 1 M NaOH-liuoksella. Liuoksen pH titrauksen ekvivalenttipisteessä oli 8,50. Mikä on kyseisen hapon pKa? (t = 25 °C). Miten tämä ratkaistaan? Titrauksen puolivälissä pH = pKa, mutta miten puolivälin pH saadaan laskettua? Vai mietinkö ratkaisua väärää kautta..
Ratkaisu tulikin mieleen yöunien jälkeen. Ei tarvitse vastausta enää 🙂
Hei, miksi liuokseen voidaan lisätä suuri määrä asetaatti-ioneja, eikä tasapainoreaktio lähde painottumaan vahvasti lähtöaineiden puoleen? Eli miksi liuokseen siis voi lisätä asetaatti-ioneja, niiden muuttumatta etikkahapoksi?
Mistä johtuu, että maidolla on puskurikyky, mutta vedellä ei??