Entalpia liittyy aina kemialliseen reaktioon, eikä entalpiaa (aineen sitomaa energiaa) voi määrittää yksittäiselle aineelle. Erilaisille aineille (yhdisteille) voidaan määrittää kuitenkin ns. perusmuodostumislämpö.
Samuli Turunen
Kemian ja biologian sisällöt Opetus.tv:ssä.
5 vastausta artikkeliin “Perusmuodostumislämpö (entalpia)”
Jätä vastaus
anteeksi pilkun viilaukseni, mutta olen erittäin tarkkasilmäinen:D delta H:n pitäisi ollan tuotteiden muodostumislämmöt – lähtöaineiden muodostumislämmöt. Tuo delta H = H(tuotteet) – H(lähtöaineet) antaa vähän harhauttavan kuvan, koska eihän tuotteiden ja lähtöaineiden entalpioita voida suoranaisesti laskea, vaan ainoastaan niiden muutoksia voidaan tarkastella. Tämän toki jo kerroitkin aikaisemmassa videossa 🙂
Minusta videon esitystapa on hyvin perusteltu ja antaa kysytyn entalpiamuutoksen tavalla, jonka pitäisi lääkiksen pääsykokeessakin kelvata.
Olen itse ajatellut tämänkin sidosenergioiden näkökulmasta: lähtöaineiden sidosten katketessa vapautuu tietty (plusmerkkinen) energiamäärä, joka lisätään lopputuotteiden muodostuessa sitoutuvaan (miinusmerkkiseen) energiamäärään. Näin saadaan reaktion entalpiamuutos.
Korjaus edelliseen; sidosten katketessa siis sitoutuu energiaa (etumerkki plus) ja sidosten muodostuessa vapautuu energiaa (etumerkki miinus).
Oonko minä nyt tyhmä vai en vaan tajua vai mikä tässä mättää, kun tuossa kahden minuutin kohdalla sanotaan, että veden perusmuodostumislämpö on -241 kJ/mol ja sitten seuraavassa esimerkissä veden perusmuodostumislämpö poimitaankin taulukkokirjasta ja siellä se on tuo -286 kJ, niin mitä ihmettä? Mistä nuo taulukkokirjan muodostumislämpöjen arvot tulevat?
Moi ja sorry, että vastaaminen kesti!
Tämä on erinomainen kysymys! Sekaannuksesi johtuu siitä, että ensimmäisessä esimerkissä en ilmoita veden olomuotoa, joka on kaasu. Kaasumaisessa ja nestemäisessä olomuodossa perusmuodostumislämmöt ovat erisuuruisia: – 241 (g) ja -286 (l). Toisessa esimerkissä olomuoto onkin ilmoitettu.